Tuoteperhe

Kuvassa tuotteet ovat prässäystä vaille valmiit

Kaikki tuotteet ovat valmiita ja on aika katsoa kuluneeseen syksyyn ja arvioida opinnäytettä.

Tiesin hyvissä ajoin, että opinnäytteeseen kuuluu itsearviointi. Minulle se tuntuu aina vaikealta, vaikka nykyään sitä harjoitellaan opinnoissa melko paljon. Osaan olla hyvin kriittinen itseäni kohtaan. Ainakin näin ison työn jälkeen itsearviointi on hyvä keino palata työn eri osa-alueisiin ja miettiä miten työvaiheet sujuivat.

Opinnäytteen alku tuntui jähmeältä, kun tuotteet ja ideat eivät loksahtaneet saman tien paikoilleen. Minulla oli pelko siitä, että tuotekehittely vie liikaa aikaa, enkä saa valmistettua konkreettisia tuotteita määräaikaan mennessä. Meni jonkin aikaa ennen kuin huomasin, että tuotekehittely vaati aikaa, hengähdystaukoja, perääntymistä ja palaamista. Kun pääsin siitä jyvälle ja hyväksyin sen, että kehittely ja suunnittelu vievät ison osan projektiin kuuluvasta ajasta, aloin nauttia kaikesta opinnäytteeseen liittyvästä. Huomasin moneen otteeseen sen, että mistään yksityiskohdista tai ennakkoluuloista ei saanut itsepäisesti pitää kiinni. Mikään tuote ei ollut heti valmis, vaan ne saattoivat muuttua viime metreillä radikaalisti. Työssä tarvitsin luottoa omiin taitoihin ja rohkeutta käyttää tekniikoita, joita en luokittele vahvuuksiini, kuten kankaanpainanta. Jähmeästä alusta huolimatta pysyin aikataulussa. Ohjausta tarvitsin tuotekehittelyn parissa, tuotteiden valmistaminen sujui melko itsenäisesti.

Tuotekehittelyssä suuressa osassa oli kokeilu. Origameja harjoittelin paperille ja kankaalle. Ne olivat ensimmäisiä luonnoksiani. Taskusäilyttimet kehittyivät kangasta ommellen ja taitellen. Koeloimeen kudoin paljon kangasta, jotta voisin kokeilemalla hakea tuotteiden muotoja ja kokoja. Koin nämä suunnittelutavat parhaiksi ja tuottavimmiksi tämän työn kohdalla.

Onnistuin mielestäni kehittelemään mielenkiintoisia tuotteita, jotka eivät ole niitä tavanomaisimpia kangaspuissa kudottavia tuotteita. Olen tyytyväinen tuotteiden ulkoasuun. Tuoteperheestä tuli juuri sen henkinen, mitä lähdin alussakin  hakemaan. Kankaanpainanta oli minulle haastavin osuus koko työssä ja olen iloinen siitä, että se sujui hyvin. Onnistumista edesauttoi runsas määrä kokeiluja.

Tiedonhakua tein tuotekehittelyn aikana. Lähteinä minulla olivat pääasiassa Internet ja sisustuslehdet. Suoraa vastausta en lähteistä hakenut, vaan etsin inspiraatioita tuotteiden suunnitteluun. Siinä vaiheessa kun aivot eivät tahtoneet enää kehitellä, olivat sisustuslehtien kauniit kodit hyviä inspiraation lähteitä. Painokuvion suunnittelussa geometrisiin kuvioihin hain ideoita atsteekkien kulttuurista. Lähteenä käytin Internetiä.

Työn kudonta sujui ongelmitta. Löysin melko nopeasti materiaalit, joita tuotteisiin halusin. Kankaasta tuli sellaista, jota tuotteisiin tarvitsin. Se oli koreihin ja taskujen taitteluun tarpeeksi jämäkkää, mutta pellava ja juutti materiaaleina toi sen ulkonäköön pehmeyttä.

Tuotteiden ompelu oli haastavampaa, ja vaati enemmän pohdintaa ja kokeilua. Käsin ompelu vei aikaa, mutta lopputulosta ajatellen se oli kannattavaa. Tuotteista tuli sellaisia kuin odotin ja ne ovat käyttökelpoisia.

Jos jokin opinnäytteessä oli yhtä aikaa helppoa ja vaikeaa, niin se oli raportin kirjoittaminen. Ensimmäistä kertaa mahdollisuutena oli tehdä raportti blogin muodossa. Valitsin blogin, koska sen kirjoittaminen oli minulle tuttua. Helppoa oli kirjoittaa päivityksiä sitä mukaa, kun työ eteni. Vaikeaa oli tietää, kuinka laajasti ja virallisessa muodossa tuli kirjoittaa, kun aiempia opinnäyteblogeja ei tekstiilialalta ole. Olen kuitenkin tyytyväinen valintaani, sillä raportista tuli minun näköinen. Siinä on paljon kuvia työvaiheista ja olen pyrkinyt perustelemaan tekemiäni valintoja. Halusin samalla tuoda oman työni Internetiin muiden kankaankudonnasta kiinnostuneiden löydettäväksi, koska suomalaisia kudontablogeja ei liikaa ole.

Valmiiden töiden osalta tuotekehittely ei ole vielä ohi. Koen, että nyt on saavutettu yksi etappi. Olen saanut aikaan valmiit tuotteet, joissa on paljon potentiaalia. Maalina lopulta on kuitenkin se, että tuotteeni olisivat kuluttajien käsissä ja kodeissa. Edessä on lisää kehittelyä ja pohdintaa, mutta se onkin sitten oma tarinansa.

Purjerenkaiden kiinnitys

Olin jo hyvissä ajoin päättänyt laittaa ainakin yhteen taskusäilyttimeen jonkinlaiset kiinnikkeet, jotta sen voisi kiinnittää seinäkoukkuihin. Kiinnikkeiksi valikoituivat purjerenkaat. Kokeiluvaiheessa testailin purjerenkaita ja totesin niiden olevan tuotteeseen sopivat, joskin vaikeat kiinnittää kaksinkertaiselle kankaalle. Suunnitteilla oli vahvistaa niiden pysyvyyttä liimauksella, tai muulla vastaavalla, etteivät ne heti käytössä pomppaisi irti.

Tuotekehittelyn mielenkiintoinen puoli astui esiin, kun jäin epäröimään kiinnitystä. Löysin ratkaisun, joka palveli ajatusta säilytystilan maksimoinnista. Päädyin pitämään pikku- ja mini-Taskun yläreunan aukinaisena, jolloin taskusäilyttimeen muodostui yksi uusi tasku. Purjerenkaita tuli yhtä säilytinä kohden neljä ja niiden kiinnittäminen oli paljon helpompaa yksinkertaiselle kankaalle.

Pienillä suunnitelmien muutoksilla tämän säilyttimen valmistaminen helpottui, ja käytettävyyteen tuli merkittäviä muutoksia.

Taskusäilyttimien koot:

 



iso-Tasku: korkeus 50 cm, leveys 31 cm, taskujen koot 17 cm, 19 cm ja 10 cm

pikku-Tasku: korkeus 42 cm, leveys 31 cm, taskujen korkeus 22 cm

mini-Tasku: korkeus 26 cm, leveys 31 cm, taskujen korkeus 14 cm
 

Taittelu ja ompelu: Origamikori

 

Origamikorin taittelin neliön mallisesta kangaspalasta, jonka olin kutonut tasoksi levitettävänä. Mallina käytin perinteistä masu-laatikkoa. Silitin taitokset ohjeen mukaan ja ompelin pohjaan taittuneet saumat kiinni toisiinsa piilopistoin. Näin kori pysyy kasassa, mutta on silti ilmavan ja taitellun näköinen.

Korin mitat ovat: korkeus 10 cm, sivut  22 cm
Taitellun kangaspalan jokainen sivu oli 62 cm.

Ompelu: Taskusäilyttimet

Taskusäilyttimiin aioin ommella saumat käsin. En halunnut minkäänlaisia koneompeleen jälkiä taskuihin, joten minun täytyi kokeilla erilaisia ompeleita saadakseni aikaan siistin sauman. Lankana käytin jälleen kerrattua pellavaa, jota kankaan loimessakin oli. Kokeilin kumpaakin kankaasta löytyvää väriä, valkoista ja mustaa.

Parhaimman näköisen sauman sain aikaan mustalla pellavalangalla poimimalla neulalla päällekkäisten kankaiden reunimmaiset, mustat loimilangat. Tätä tekniikkaa käytin kaikkiin taskujen sivusaumoihin.

Tarvittaviin päärmeisiin silitin taitokset ja ompelin ne käsin kankaisiin kiinni.

Ompelu: Kori

Kankaanpainannan ja prässäyksen jälkeen oli vuorossa tuotteiden ompelu. Koska olin aikaisemmin tehnyt kokeiluversion korista, päätin aloittaa siitä ompelu-urakkani. Koneommelta käytin pohjan saumoihin, kuten kokeilussa, muut ompeleet on tehty käsin kerratulla pellavalangalla.

Vasemmalla viimeinen versio korista, oikealla kokeilu

Valmiin korin koko: korkeus 22 cm, ympärysmitta 62 cm

Kankaanpainanta

Alkuviikko kului kankaanpainon merkeissä. Maanantaina tein painokokeilut ja suurimman osan varsinaisista, lopullisiin tuotteisiin tulevista painoista. Joihinkin tuotteisiin painaminen onnistui aika hyvin, joissain väriä ei vain ollut tarpeeksi.

Tiistaille jäi kuvioiden korjaus, jonka suoritin pensselillä. Sivelin kuvion päälle pigmenttipastaa. Lopuksi painoin kuvion päälle puuvillakankaan, joka imi liian värin pois. Rajauksessa apuna käytin maalarinteippiä.

Keskiviikkona kiinnitin painokuviot prässäämällä.

Painojälkeen olen tyytyväinen. Olin varautunut siihen, että tuollaiseen hieman epätasaiseen pintaan väri ei välttämättä joka kohtaan yhtä hyvin pääse. Opettaja sai jännitystäni lievennettyä kertomalla korjaavista toimenpiteistä, joita voitaisiin tehdä, jos painaminen ei onnistu halutulla tavalla. Tämä helpotti oloa, sillä kankaanpainanta oli selvästi se kohta opinnäytteessäni, jota jännitin eniten. Painokuvion painettuani en pystyisi tekemään samanlaisia peruuttavia liikkeitä, kuten esimerkiksi kangaspuissa. Sen lisäksi painokuvio oli työssäni aika hallitsevassa osassa, joten kankaalle kaatunut väriastia tai sormenjäljet olisi vaikuttanut ikävällä tavalla lopputulokseen.

Jännitystä lievensi myös se seikka, että minulla oli tarpeeksi kokeilukappaleita. Painaminen alkoi tuntua jo rutiinilta, kun vuoroon tuli lopullisten tuotteiden kankaat.

Kudottu

Viime viikko kului kangaspuiden ääressä. Maanantaina loin loimen ja perjantaina otin kankaan pois puista. Siinä välissä ehdin viettää pitkiä päiviä koululla. Merkitsin muistiin joitain rakentamiseen ja kudontaan kuluneita aikoja:

maanantai:

loimen luonti 1 h 30 min

loimi puihin ja kierto tukille

niisintä 3 h

tiistai:

pirtaan pistely 35 min

alkusolmut

polkusten sidonta 30 min

 kudonta 2 h 30 min (kangasta 65 cm)

rakentamiseen käytetty aika: 10 h

keskiviikko:

kudonta 7 h (kangasta 186 cm)

torstai:

kudonta 8 h (kangasta 195 cm)

perjantai:

kudonta 2 h (77 cm)

kankaan irrotus ja kangaspuiden siivous

kankaan leikkaus ja reunojen huolittelu 2 h

kudontaan käytetty aika:  19,5 h (kangasta 523 cm)

tasoksi levitettävä, ala- ja yläkangas irti toisistaan

tasoksi levitettävä, toisessa reunassa ala- ja yläkangas sitoutuvat yhteen

Kankaan rakentaminen ja kudonta sujuivat hyvin. Vastaan ei tullut suurempia, eikä juuri pienempiäkään ongelmia. Etenin hyvää vauhtia. Asiaa auttoi paljolti se, että tiesin, millaisia materiaaleja olin kutomassa. Aiempi kokeilu oli tehty täysin samoilla loimi- ja kudemateriaaleilla.

Yleismaailmallista

Tuttu kuvio voi tulla esiin ihan arkisissakin tilanteissa, kuten maantiellä, matkalla kotiin.

Loimi

Tänään sain luotua loimen lopulliseen työhöni. Loin loimea ensimmäistä kertaa neljältä päältä, kädessä oli siis neljä lankaa (kaksi mustaa ja kaksi valkoista) yhtä aikaa. Opettajan näyttämän oikean otteen avulla langat kulkivat hienosti, eikä pelättyjä kierteitä ilmennyt. 

Ehdin iltapäivän aikana vielä laittaa loimen puihin ja niisiä kaikki langat. Niisintä on suora, neljälle varrelle.

Tuotteet

Kori on ommeltu. Purjerenkaiden kiinnitys on testattu onnistuneesti. Painokokeilut on tehty. Seuraavaksi tuli päättää kudottavat tuotteet, laskea loimen pituus ja lankojen menekit.

Koska opinnäytteeni oli koko ajan ollut kehittelyä, kokeilua ja tuotteiden etsintää, päätin loimen pituutta laskiessani, että kudon kangasta reilusti. Opettajan ehdotuksesta pituutta venytettiin vielä hieman lisää, että saan tarpeeksi kokeiluvaraa painokuvioille. Päädyin kudottavissa tuotteissa seuraaviin:

iso-Tasku: Useita taskuja sisältävä säilytin. Säilytin ei erillisiä kiinnikkeitä tarvitse, vaan sen voi heittää tangon tai vetimen yli. Taskuihin tulee painokuvio.

pikku-Tasku: Tuotteen voi kooltaan mieltää lehtitelineeksi, se on mitoitettu A4-kokoisille lehdille. Siinä on kaksi samankokoista taskua päällekkäin. Purjerenkaat ovat seinäkiinnitystä varten. Päällimmäiseen taskuun tulee painokuvio.

mini-Tasku: Tuote on samanlainen kuin yllä mainittu pikku-Tasku, mutta kooltaan pienempi, noin A5.

kori: Perinteisempää säilytintä edustaa sisustuskori, johon omaleimaisuutta tuo materiaalit ja painokuvio. Pohjasauman ompelen koneompeleella, sivusaumat ovat kankaassa itsessään.  Jotta kori olisi mahdollisimman tukeva ja pysyisi muodossaan, kudon kangasta enemmän ja taitan sen korin sisään. Koriin tulee kaksinkertainen kangas.

origamikori: Kaikkein haastavin tuote, jota varten kudon tasoksi levitettävää kangasta. Mittojen kanssa on oltava tarkka, koska kankaan tulee olla neliön mallinen. Puolet kankaasta saa painokuvion, toinen puoli jää mustaksi. Taittelu tapahtuu silitysraudan avulla. Pohjan ompelen käsin niin, että taitokset pysyvät paikoillaan.

Loimen pituus: 6,50 m

Takaisin origamiin

Kudoin koeloimen loppuun lisäksi toisenlaista kaksinkertaista kangasta. Vain pienillä sidonnan muutoksilla sain aikaan tasoksi levitettävää kangasta. Tasoksi levitettävä poikkeaa ontelosta siten, että ylä- ja alakangas yhdistyy vain toisesta reunasta. Toisessa reunassa ne ovat toisistaan irrallaan, reunoihin muodostuu hulpiot. Kun kankaan ottaa pois puista, se aukeaa kuin kirjan kannet. Tuon kokeilun myötä palasin origameihin ja taittelin pienen korin.

Niinhän siinä taas kävi, että tästäkin tuotteesta löytyi sitä potentiaalia. Vaikka vielä ei ole selvää, millaisia kiinnittimiä tai työtapoja lopulta tarvitsen, on varsinaiseen loimeen varattu tilaa tälle korille. Olen siis viimein hyväksynyt sen, että tässä projektissa täytyy välillä uskaltaa edetä ilman tarkkaa käsikirjoitusta.

Uusi kuosi

taskusäilytin uudella kuviolla, kori vanhalla

Uusi painokuvio syntyi muokkaamalla vanhaa. Lähdin kokeilemaan erilaista rytmitystä venyttämällä suunnikkaita. Lopullisessa kuviossa kolmiulotteisuus tulee vahvemmin esille. Kuvio on monipuolisempi, sen voi nähdä usealla tavalla eikä sen symmetrisyys tule niin helposti esiin.

Tein koeloimen kudonnaisiin painokokeiluja uudella kuviolla. Samalla taittelin kankaita suunnitelluiksi tuotteiksi. Kun vihdoin sain tuntumaa siitä, millaisesta kankaasta oikein oli kyse, tuotteiden suunnittelu helpottui. Alkoi tuntua siltä, että kankaasta todella saisi kehitettyä useamman tuotteen. Ontelosidos ja jämäkkä kangas toimivat hyvin yhteen.

Langasta kankaaksi, kankaasta koriksi

Ensimmäisen kokeilun, johon jo ehdin painaa, päätin ommella korin muotoon. Halusin pohjasta neliön mallisen ja hetken jouduin miettimään kaavaa, jolla sen saan. Mittasin korin ympärysmitan, alakangas+yläkangas= 62 cm. Neliön malliin sivujen tuli olla samanmittaiset, 62:4= 15,5 cm.

Seuraavissa kuvissa on työvaiheet, jolla sain ontelokankaasta ommeltua neliön mallisen korin:

(Ennen 1. kuvaa ompelin pohjasauman suoraompeleella.)

Painokuosi





Kudottuani pienen pätkän koeloimea oli vuorossa painokuvion suunnittelu. Ajatuksena oli suunnitella geometrinen kuvio, jossa olisi ripaus inspiraatiokuvissa vahvasti esiintynyttä luontoa.  Suunnitteluun sain lisää virtaa metsälenkillä koiran kanssa. Puolukan lehdet olivat kuin toimikasta, siihen vielä ripaus siksakia ja vinoa viivaa.

 

Piirtäminen ja värittely olivat todella hidasta. Pää keksi koko ajan uusia, mahdollisia painokuvioita, mutta kädet eivät ehtineet ideoita tallentaa. Siitä kuoriutui idea oman ruutupaperin kehittelystä. Loppuillan piirsin vinoja viivoja ruutupaperille. Koululla voisin tulostaa siitä useamman kopion ja näin nopeuttaa suunnittelua.

 

Suunnitelma toimi ja koulupäivän aikana sain kehiteltyä useampia vaihtoehtoja painokuosiksi. Niin paljon oli siksakia ja kolmioita, erilaisia geometrisia kuvioita, että silmissä vilisi.

Jäljelle jäi neljä parasta vaihtoehtoa. Valintaan sain hieman henkistä tukea kotoa ja voittajaksi valikoitui ylin malli. Siitä tein lopulta painoseulan.

ja kokeilut:

Päivän päätteeksi olin todella ylpeä aikaansaannoksistani. Pidin painokuosista paljon ja sain siitä positiivista palautetta. Se sopi materiaaleihin, tuotteisiin ja värimaailmaan. Olotilasta sain nauttia vain hetken. Illalla selasin Internetissä kuvia ja eteeni ilmestyi tuo "minun" kuvioni. Tiesin toki, että suunnikas ei ole minun keksintöni, mutta löytöni oli lähes identtinen, kuvion rytmityksineen päivineen. Tuskaani lisäsi se, että kuviota on käytetty melko uusissa, suomalaisissa käyttötekstiileissä.

Automaattisesti ajattelin plagioineeni yllä olevan kuvion. Halusin poistaa kaikki ottamani kuvat. Tunsin tehneeni turhaa työtä.

Olen keskustellut usean ihmisen kanssa tästä tapahtuneesta. Kaikki ovat todenneet, että kyseessä on yleismaailmallinen kuvio. Suunnitteluprosessin mukaan en ole mitään enkä ketään kopioinut. Se on vain omasta valinnasta kiinni, haluanko sitä tuollaisena käyttää.

Suuri kysymys olikin: Jääkö asia vaivaamaan niin, etten pysty seisomaan työni takana?

Mitä enemmän tuijottelin kuviota, sitä enemmän ihastuin ja ahdistuin. Lopulta päädyin pitämään idean kuviosta. Palasin yllä mainitun ruutupaperin ääreen, ja saman kuvion pohjalta aloin muuttaa painokuosin rytmitystä. En siis luovu alkuperäisestä, teen vain pieniä muutoksia.