tiistai 10. joulukuuta 2013

Tuoteperhe

Kuvassa tuotteet ovat prässäystä vaille valmiit

Kaikki tuotteet ovat valmiita ja on aika katsoa kuluneeseen syksyyn ja arvioida opinnäytettä.

Tiesin hyvissä ajoin, että opinnäytteeseen kuuluu itsearviointi. Minulle se tuntuu aina vaikealta, vaikka nykyään sitä harjoitellaan opinnoissa melko paljon. Osaan olla hyvin kriittinen itseäni kohtaan. Ainakin näin ison työn jälkeen itsearviointi on hyvä keino palata työn eri osa-alueisiin ja miettiä miten työvaiheet sujuivat.

Opinnäytteen alku tuntui jähmeältä, kun tuotteet ja ideat eivät loksahtaneet saman tien paikoilleen. Minulla oli pelko siitä, että tuotekehittely vie liikaa aikaa, enkä saa valmistettua konkreettisia tuotteita määräaikaan mennessä. Meni jonkin aikaa ennen kuin huomasin, että tuotekehittely vaati aikaa, hengähdystaukoja, perääntymistä ja palaamista. Kun pääsin siitä jyvälle ja hyväksyin sen, että kehittely ja suunnittelu vievät ison osan projektiin kuuluvasta ajasta, aloin nauttia kaikesta opinnäytteeseen liittyvästä. Huomasin moneen otteeseen sen, että mistään yksityiskohdista tai ennakkoluuloista ei saanut itsepäisesti pitää kiinni. Mikään tuote ei ollut heti valmis, vaan ne saattoivat muuttua viime metreillä radikaalisti. Työssä tarvitsin luottoa omiin taitoihin ja rohkeutta käyttää tekniikoita, joita en luokittele vahvuuksiini, kuten kankaanpainanta. Jähmeästä alusta huolimatta pysyin aikataulussa. Ohjausta tarvitsin tuotekehittelyn parissa, tuotteiden valmistaminen sujui melko itsenäisesti.

Tuotekehittelyssä suuressa osassa oli kokeilu. Origameja harjoittelin paperille ja kankaalle. Ne olivat ensimmäisiä luonnoksiani. Taskusäilyttimet kehittyivät kangasta ommellen ja taitellen. Koeloimeen kudoin paljon kangasta, jotta voisin kokeilemalla hakea tuotteiden muotoja ja kokoja. Koin nämä suunnittelutavat parhaiksi ja tuottavimmiksi tämän työn kohdalla.

Onnistuin mielestäni kehittelemään mielenkiintoisia tuotteita, jotka eivät ole niitä tavanomaisimpia kangaspuissa kudottavia tuotteita. Olen tyytyväinen tuotteiden ulkoasuun. Tuoteperheestä tuli juuri sen henkinen, mitä lähdin alussakin  hakemaan. Kankaanpainanta oli minulle haastavin osuus koko työssä ja olen iloinen siitä, että se sujui hyvin. Onnistumista edesauttoi runsas määrä kokeiluja.

Tiedonhakua tein tuotekehittelyn aikana. Lähteinä minulla olivat pääasiassa Internet ja sisustuslehdet. Suoraa vastausta en lähteistä hakenut, vaan etsin inspiraatioita tuotteiden suunnitteluun. Siinä vaiheessa kun aivot eivät tahtoneet enää kehitellä, olivat sisustuslehtien kauniit kodit hyviä inspiraation lähteitä. Painokuvion suunnittelussa geometrisiin kuvioihin hain ideoita atsteekkien kulttuurista. Lähteenä käytin Internetiä.

Työn kudonta sujui ongelmitta. Löysin melko nopeasti materiaalit, joita tuotteisiin halusin. Kankaasta tuli sellaista, jota tuotteisiin tarvitsin. Se oli koreihin ja taskujen taitteluun tarpeeksi jämäkkää, mutta pellava ja juutti materiaaleina toi sen ulkonäköön pehmeyttä.
Tuotteiden ompelu oli haastavampaa, ja vaati enemmän pohdintaa ja kokeilua. Käsin ompelu vei aikaa, mutta lopputulosta ajatellen se oli kannattavaa. Tuotteista tuli sellaisia kuin odotin ja ne ovat käyttökelpoisia.

Jos jokin opinnäytteessä oli yhtä aikaa helppoa ja vaikeaa, niin se oli raportin kirjoittaminen. Ensimmäistä kertaa mahdollisuutena oli tehdä raportti blogin muodossa. Valitsin blogin, koska sen kirjoittaminen oli minulle tuttua. Helppoa oli kirjoittaa päivityksiä sitä mukaa, kun työ eteni. Vaikeaa oli tietää, kuinka laajasti ja virallisessa muodossa tuli kirjoittaa, kun aiempia opinnäyteblogeja ei tekstiilialalta ole. Olen kuitenkin tyytyväinen valintaani, sillä raportista tuli minun näköinen. Siinä on paljon kuvia työvaiheista ja olen pyrkinyt perustelemaan tekemiäni valintoja. Halusin samalla tuoda oman työni Internetiin muiden kankaankudonnasta kiinnostuneiden löydettäväksi, koska suomalaisia kudontablogeja ei liikaa ole.

Valmiiden töiden osalta tuotekehittely ei ole vielä ohi. Koen, että nyt on saavutettu yksi etappi. Olen saanut aikaan valmiit tuotteet, joissa on paljon potentiaalia. Maalina lopulta on kuitenkin se, että tuotteeni olisivat kuluttajien käsissä ja kodeissa. Edessä on lisää kehittelyä ja pohdintaa, mutta se onkin sitten oma tarinansa.




maanantai 9. joulukuuta 2013

Purjerenkaiden kiinnitys







Olin jo hyvissä ajoin päättänyt laittaa ainakin yhteen taskusäilyttimeen jonkinlaiset kiinnikkeet, jotta sen voisi kiinnittää seinäkoukkuihin. Kiinnikkeiksi valikoituivat purjerenkaat. Kokeiluvaiheessa testailin purjerenkaita ja totesin niiden olevan tuotteeseen sopivat, joskin vaikeat kiinnittää kaksinkertaiselle kankaalle. Suunnitteilla oli vahvistaa niiden pysyvyyttä liimauksella, tai muulla vastaavalla, etteivät ne heti käytössä pomppaisi irti.
Tuotekehittelyn mielenkiintoinen puoli astui esiin, kun jäin epäröimään kiinnitystä. Löysin ratkaisun, joka palveli ajatusta säilytystilan maksimoinnista. Päädyin pitämään pikku- ja mini-Taskun yläreunan aukinaisena, jolloin taskusäilyttimeen muodostui yksi uusi tasku. Purjerenkaita tuli yhtä säilytinä kohden neljä ja niiden kiinnittäminen oli paljon helpompaa yksinkertaiselle kankaalle.

Pienillä suunnitelmien muutoksilla tämän säilyttimen valmistaminen helpottui, ja käytettävyyteen tuli merkittäviä muutoksia.


Taskusäilyttimien koot:
 

iso-Tasku: korkeus 50 cm, leveys 31 cm, taskujen koot 17 cm, 19 cm ja 10 cm
pikku-Tasku: korkeus 42 cm, leveys 31 cm, taskujen korkeus 22 cm
mini-Tasku: korkeus 26 cm, leveys 31 cm, taskujen korkeus 14 cm
 

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Taittelu ja ompelu: Origamikori

 







Origamikorin taittelin neliön mallisesta kangaspalasta, jonka olin kutonut tasoksi levitettävänä. Mallina käytin perinteistä masu-laatikkoa. Silitin taitokset ohjeen mukaan ja ompelin pohjaan taittuneet saumat kiinni toisiinsa piilopistoin. Näin kori pysyy kasassa, mutta on silti ilmavan ja taitellun näköinen.

Korin mitat ovat: korkeus 10 cm, sivut  22 cm
Taitellun kangaspalan jokainen sivu oli 62 cm.




torstai 5. joulukuuta 2013

Ompelu: Taskusäilyttimet




Taskusäilyttimiin aioin ommella saumat käsin. En halunnut minkäänlaisia koneompeleen jälkiä taskuihin, joten minun täytyi kokeilla erilaisia ompeleita saadakseni aikaan siistin sauman. Lankana käytin jälleen kerrattua pellavaa, jota kankaan loimessakin oli. Kokeilin kumpaakin kankaasta löytyvää väriä, valkoista ja mustaa.

Parhaimman näköisen sauman sain aikaan mustalla pellavalangalla poimimalla neulalla päällekkäisten kankaiden reunimmaiset, mustat loimilangat. Tätä tekniikkaa käytin kaikkiin taskujen sivusaumoihin.

Tarvittaviin päärmeisiin silitin taitokset ja ompelin ne käsin kankaisiin kiinni.






maanantai 2. joulukuuta 2013

Ompelu: Kori



Kankaanpainannan ja prässäyksen jälkeen oli vuorossa tuotteiden ompelu. Koska olin aikaisemmin tehnyt kokeiluversion korista, päätin aloittaa siitä ompelu-urakkani. Koneommelta käytin pohjan saumoihin, kuten kokeilussa, muut ompeleet on tehty käsin kerratulla pellavalangalla.

Vasemmalla viimeinen versio korista, oikealla kokeilu

Valmiin korin koko: korkeus 22 cm, ympärysmitta 62 cm